keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Meh...

Tänää ollu outo päivä...
Näin pitkästä aikaa Santraa ja sen kaa istuttii ja vaihdettii kuulumisii jne.
Vesijumppa kesti abaut 30min ja oli ihan jees, ois saanu kestää pidempäänki, oisin jaksanu. Mukavia naisia oli jumppaamas mun kaa :)

Opinnot, no... 
Teen ruotsin kurssin loppuun ja sitten palaan syksyllä ykköselle ja YO-pohjasiin. Syy on yksinkertainen. En saanut kakkia niitä tehtäviä mitä minulle olisi pitnyt lähettää, mm: kemia ja äidinkielen tehtäviä en koskaan saanut etätehtävinä ja olen pettynyt. Kiitos tuon pirun jalkaleikkauksen ni koulu meni hiukan uusiin puihin, mut täältä noustaa. Oisin eitty saanu jatkaa entisessä ryhmässäni JOS olisin saanut tehtäväni joita opettajien piti minulle lähettää mut PASKAT! Nyt sitten palataan lähtöruutuun.. FUCKING NICE!
Hommanha kruunaa se että olen syksyn periaatees suorittanu jo käytännössä mutta mennää ny leikkii teoriatunneille.... FUCK!

No, anyway!

Kävin jälleen Mertsii moikkaa ja oli kiva jutella sen kaa oikeesti kaikesta.
Katottii yksi leffaki joka nyt näin jälkeen päin ahdistaa :(
Sen nimi oli  kai joku ButterflyAna.
Kertoo anoreksiasta ja oli kyl oikeesti aika järkyttävää katottavaa kun miettii omalle kohdelle. Bulimiasta kärsivän ei ehkä olis pitäny moista mennä katsomaan. Heräs vaa tietyt ajatukset päähän jälleen ja nyt niiden karitaminen vie taas oman aikansa. Kiva sen leffan jälkee katsoo itseään peiliin ja todeta että saa tehä vitusti töitä ennen ku nää kaikki läskit lähtee. Rupesin jopa taas tutkailee mm. erinlaisia blogeja ja juttuja anoreksiasta kunnes tajusin että teen väärin. 
Mä voin kyl pudottaa painoa, mutta mun on tehtävä se oikein, ei millään itseään kiduttamalla ja äärimmäisyyksiin vetämällä! Sitä vartenha mie sain sen ruokavalion mitä nyt noudattaa. Joo, kauhistuttaa ne määrät mut mä pystyn siihe!
Mertsi lupas olla mun tukena ja läväyttää pesäpallomailalla jos menee överiksi, kiitos hälle siitä <3
Onneksi on tuollaisia ystäviä joille voi puhua asioista ihan avoimesti.

Mietittiin yhdessä sitäkin, että kun sairastuin bulimiaan uudelleen, kuinka Antti oli nähnyt jo merkit aikaa sitten eikä ollut puuttunu siihen. SIIS MITÄ VITTUU??!!?? Ei sanallakaa sanonu mulle mitään, ennen ku avasin suuni. Okei, en ehkä olisi ihan heti uskonu häntä mut haloo! Se oli kuitenki joskus mun aviomies! Pistää vihaksi! Samaa muutama kaveriki sanonu et nähny merkit mut turpaansa eivät saaneet auki!
No, onneksi mulla on nyt ihmisii ympärillä jotka auttaa mua kuntoutuu ja estää mua menemästä äärimmäisyyksiin <3

Ei ole oikeen ihanoida mitään langan laihoja naisia, naisissa kuuluu ola muotoja, pitää muistaa että on kaunis juuri sellaisenaan kuin on <3

Nyt nii kiukkunen ja väsyny olo että taidan mennä nukkuu ja aamulla tekee käsireenii ja purkaa kiukkua salille <3




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti