tiistai 30. kesäkuuta 2015

Mietelmää ja odotusta

Huomenna, huomenna!!
Pääsen Riston luo, mä niin halkeen odotuksesta!
Saan tuntea sen kädet mun ympärillä, sen ihanat huulet, sen suloset katseet nähä ja mikä parasta, saan viettää aikaa hänen kanssaan <3
Nyt myönnän, en meinaa pysyy nahoissani :D

Kävin tänää shoppailee sille synttärilahjanki mutta en voi tässä paljastaa mikä se on kun hän käy tätä lukemassa joten kerron myöhemmin ;)

Eile juteltii toosi myöhää Facebookissa ja mä olin vaan onnellinen vaikka löinki pääni pöytään kun meinasin nukahtaa :D 
Ihme ku ei tullu kuhmua :D

Tänää vaa yrittäny tappaa aikaa kaikella mahdollisella tavalla ja rupesin miettimään ystäväni Anun sanoja joita hiukan ihmettelen.

Puhuttii miehistä, hänellä ku on hiukan mielenkiintoinen tilanne. Sil oli juttuu yhden Henkan kaa joka suurin piirtein ui rahassa mutta on perkeleen narsistinen ja juo paljon. Samaa aikaa se pyöritti paria muutaki jätkää. Yksi on komee kuulma ku mikäki ja tavaallista seksiä jota Henkalta ei saa.
Rupesin miettii, mikä on Anulle tärkeää miehessä, se että on rahaa ku roskaa mut muuten on niin kusipää ja sit pitää sen takia pettää muiden kaa vai se että se ihminen saa sinut hymyilemää, tuntee olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi.

Ittehä oon sitä mieltä että mun puolesta mies saa vaikka asua kadulla mutta jos se saa minut tuntee oloni hyväksi juuri sellaisena kui oon ja tekee onnelliseksi ni ei se raha merkitse mitää.
Ei se raha kerro millainen mies on sisimmässään joten pliis, Anuki vois tän tajuta.
Miehen luonne on se tärkein ja se mitä se saa sinut tai minut tuntemaan.

Ei mulla tulis mieleenkää kysyy tyylii ekoil treffeil "hei paljos sulla on tilil rahaa ja paljo tienaat". Mua ei sellanen vaa kiinnosta missään muotoon. Itseasiassa vihaan puhua rahasta, siit tulee vaa ahistunut olo.

Pisti vaa hiukan vihaiseksi, vieläkö tosiaan on olemassa sellasia naisia jotka juoksee vaan sen rahan perässä, really??

Oon vaan onnellinen et pääsen pois täältä hetkeksi ja Riston viereen, minusta se on maailman paras paikka tällä hetkellä. Siinä mun on hyvä olla <3

Sain kuulla et lauantain saan viettää aikaa itseni kanssa kun hän lähtee serkkunsa kaa juhlii synttäreitään, toivon et hänellä on kivaa <3
Ai, mitä mä teen?
No, meen ehkä salille ja sit ajattelin leipoo muffineja, kiitos Mialle pelastuksesta ja hyvästä ohjeesta <3
Hiukan niin ku Riston synttäreiden kunniaksi vaik kumpikaa ei oikeen makeasta välitä mut kai välil on lupa? ;D

Ja ennen ku kukaan sanoo et nyt se muijja on menny sekasi niin kerron pienen salaisuuden.
Mulle tarjottiin Espanjasta loppukesäksi töitä, kyllä nämä samat henkilöt eli Lauri ja sen vaimo. Maksasivat lennot molempii suuntiin ja vuokrasta ei tarvitsisi huolehtia mutta mä päätin kieltäytyy tällä kertaa. Okei, hullulle se kuulostaa, mikä oiva tilaisuus saada lisää työkokemusta!
Mut mun sydän käskee nyt jäämään ja kattoo nää kortit loppuun Riston kanssa että voiko tästä kehkeytyykki jotain vakavempaa. 
Anteeksi jo etukäteen äidille ja isälle!

Mut oon vasta tavannu Riston, se mun onneni. Jos nyt lähtisin Espanjaan, tää kaikki vois vaa kaatua tai sit me nähtäs vasta alku syksystä. Jos erossa olo nyt jo tekee kipeää ni mitä se sit on ku oisin miljoonan kilometrin päässä?
Mä haluun nyt vaa jäädä Suomeen ja katsoa mitä tapahtuu, ainaki alku on näyttänyt hyvälle ja mä kaipaan Ristoa suuresti <3
Ei, enkä mä kadu et kieltäydyin vaikka tiiän että tästäki on riskinsä mutta niit on elämäs otettava välillä ja tehtävä uhrauksia asioiden eteen.
Ja mä oon valmis uhraamaan paljon että saan vaan olla Riston kanssa <3

Mut mun pitäs mennä pakkaa loppuun, huomenna olis lähtö sitten Poriin <3
Kirjottelen kun palaan takaisin <3

XOXO

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Don`t worry be happy

Tääl vaa lasketaan päiviä ja odotetaan keskiviikkoa kuin kuuta nousevaa <3
Silloin kutsuu Pori ja odotus palkitaan <3

Miettiny täs jo jonku aikaa että voisin antaa Riston lukea mun blogia, haluun avata hänelle enemmän mun elämästä mut sit hiukan pelottaa.

Oon kirjotellu tänne niin paljon mun asioista joista en edes aina ääneen edes puhu, mun omia ajatuksiani ja selvittänyt päätäni tämän avaulla kun tuntuu että seinät kaatuu päälle.
Enkä mä oikeastaan välitä muiden mielipiteistä, tää on mun maailma ja mun elämä.

Mä tiiän et mun elämä ei koskaa oo ollu ruusuil tanssimista, enemmä ja vähemmän vastoinkäymisiä ja kuten lupasin jo yhdelle ihmiselle, tulen kirjoittamaan ainakin yhden tekstin mun menneisyydestä. Se ei tuu olee helppoo itsellekkään mutta ehkä mun on sit myös itse helpompi päästää irti menneestä.
Siinä tullaan käsittelee mm. kun mutsi löi, koulukiusaaminen, masennus, itsetuhoisuus, huumeet, alkoholi ongelmat, väkivaltaset parisuhteet jne,  ja miten niistä kaikesta on selvitty tähän päivään. 
Muistan ikäni yhden lauseen jonka olen saanut kuulla monelta jotka ovat kuulleet mun menneisyydestä: "Miten ihmeessä sä olet vielä elossa?!?". Sitä katsetta en koskaan unohda heidän kasvoillaan ja omaa hymyä kun vastaan: "Minkä pahan tappaisi kun ei hän itsekkään siihen pysty,sit ollaan vaan tääl ja taistelleen paremmasta huomisesta".
Mut niistä enemmän joku muu päivä  :)

Tosiaan, nyt ootan vaa keskiviikkoa niin onnessani, saanu kuulla jo että en meinaa pysyy housuissani, näkyykö se niin selkeesti? :D
Ihana kuulla ystäviltäki et oon ilosempi, onnellisempi ja musta kuulma huomaa että välitän Ristosta todella paljon ja että hän tekee minut onnellisemmaksi.
Kieltämättä hänen viestit nostaa hymyn kasvoilleni ja sellanen ihana tunne valtaa :)
Enkä kyl saa sitä pois mun mielestänikään hetkeksikkään.
Muistelen vaa ekaa kohtaamistamme ja niit hetkii mitä oltii yhdes, kaipaan niitä hetkiä mut eniten kaipaan Ristoa.

Mut en tänää oikee jaksa kirjotella enempää tai okei myönnetää, en malta keskittyy kirjottaa ni koitan huomenna kirjottaa ennen ku lähen Poriin ;)


XOXO

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Huokailua ja lisää huokailua...

Siitä lähtien kun tulin takas Porista Joensuuhun, oon ollu aika alakuloinen ja surullinen. Mun on vaa nii ikävä takas Poriin Riston luokse.

En saa nukuttuu, en syötyy, itken itseni uneen ja huokailen kokoajan ja mietin vaa Ristoa.
Oonko mä jo ihan tärähtäny?

En oo ikinä siis ikinä tuntenu ketään kohtaan tälleen ja oon niin hämilläni ja peloissani.
Miten yksi ihminen voi kääntää mun maailman näin nurin kurin? Saa mun tunteet näin sekaisin?

Aina ku saan viestin siltä, hymyilen ja tunnen hetken sen onnellisuuden mikä mulla on hänen kanssaan.

Siis ku oon Riston kaa ni tuntuu et muu maailma katoaa, mun sydän pysähtyy kun se koskettaa mua ja perhosia lentelee mahassa. Aika lentää siivillä kun oon hänen seurassaan vaikka juuri niinä hetkinä se sais vaa madella. Sen sylissä on niin ihana olla, tuntee sen kädet mun ympärillä. 
Tää on niin uus tunne mulle, en mä oo koskaan tuntenu näin voimakkaasti ketään kohtaan. 
Mitä ikinä tää tunne onki, haluun pitää siit kii vaik tällä hetkellä muhu sattuu nii paljon olla erossa hänestä.

Tietty, mua myös pelottaa, kaikki on nii uutta mulle. Mä en ihastu helpolla, en päästä ketään helpolla lähelleni kun niin monesti saanut siipeeni. Tietty pelkään et muhun tulee taas sattumaan mutta otan sen riskin, sillä hän tekee minut onnelliseksi <3

Mut hän tekee miut onnelliseksi ja mun on vaan pirun ikävä häntä, minä joka en yleensä ikävöi ketään ni nyt ikävöin.

Oon valmis näyttämään että mä olen tosissani, avamaan mun elämäni ja sydämeni mitään salaamatta hänelle.

Ootan vaan sitä päivää kun taas nähää kuin kuuta nousevaa <3



XOXO





torstai 25. kesäkuuta 2015

Maailman ihanin Juhannus

Luulin että mun juhannuksesta tulee ihan paska mut vääräs olin ja pahasti.
Sain ystävältäni Lotalta 3pv rannekkeen Nummirockiin ja joo, myönnän epäilytti lähteä ja meinasin viel portilla kääntyy pois mut onneksi en niin tehnyt, en kadu yhtään että lähdin sinne sillä en muuten olisi näin onnellinen <3

Tosiaan ku saavuin Nummeen Lotta oli jo vastas, siin sit kamat kantoon ja vietiin teltoille. Sielt alueel ja Lotta esitteli, Jonin, Hannan, Mikaelin, Riston, Simon. Olo oli ku ulkopuolisella ja hiukka vaivaantunut. Siin sit chillaillen ja ryypätes aloin tutustuu porukkaan ja rentoutumaan mukavasti. 
Siin sit pitkin iltaa tutustuin moniin uusiin ihmisiin, myös Markukseen, kunnon duracell-pupu :D
Eka ilta oli nii mahtava, eniten vietin aikaa Lotan,Simon ja Riston kanssa. 
Mut mieleen jäi lause jonka Risto sanoi minulle ekana iltana; "Sun hymystä huomaa että sä olet myös kokenut kovia". Ensin pelästyin ja mietin et pitääkö mun parantaa mun suojamuuria mut sit katoin häntä silmiin ja huomasin et ei silläkään helppoo ole ollut ja oon iloinen että en rakentanu kovempaa suojamuuria vaan laskin sitä.
Meinaan siitä lausahduksesta lähtien, hengailin koko festari ajan enimmäkseen Riston, Simon ja Markuksen kanssa.
Päivät kyl meni ryypätes aamuun asti mut sain nukkuu Riston kanssa samassa teltassa.
Puhuttiin paljon kaikkee, ekaa kertaa mä en jännittäny yhtään toisen seurassa, ei mun tarvinnu pelätä mitä mä sanon tai miten, pystyin olee oma itseni.
Tietty mä mietin et näänkö festareiden jälkeen Ristoo enää ja oliko tää onni vaan hetkellistä kunnes hän sit ehotti et lähtisin hänen mukaan Poriin ja et voidaan tutustuu lisää toisiimme myös selvinpäinkin.

Pitihä mun hengailla aluksi Lotan ja niiden kaa mut en sit tiiä mitä oikeen tapahtu.
Ekan yön jälkeen ku oltii nukuttu Lotan teltas, tunnelma oli oudon kireä joten päädyin sit hengailee jätkien kaan jonne olin toivottavasti tervetullut, ainaki Riston ja Markuksen puolesta, en usko et Simollakaa mitään asiaa vastaan oli.
Ne kolme päivää meni niiden kaa hengailles ja eri bändejä kattoessa ja Riston kaa kaikesta höpöttäen ja joo, se roudas mut ea-taloon.
Loukkasin jalkani TAAS :D
Ittehä en sinne olis halunnu mennä mut äh, jaksanu kinata enää :D
Oliha se jalka turvonnu ihan kivasti kyl mut pelkäsin et joudun lähtee festareilta sit pois ja en näkis enää Ristoa....
No pienen kinastelun ja puremisen jälkeen pääsin lähtee kepeil takas alueel muka Mokoman keikan jälkeen luvattuani tulla takas, PASKAT :D

Viimesenä päivänä Risto sit sai ylipuhuttuu miut mukaan Poriin vaik mua jännitti ihan kamalasti ja se et mahtuuko autoon ees mut sit ilmotin omalle kuskille et mä en lähekkään takas Joensuuhu vaa Poriin. Otin uhkarohkeen askeleen, tietäen et mä en tunne sieltä ketään muuta ku nää jätkät ja massitki alko olee vähissä.
Koko matkan Poriin jännitin et entä jos Riston mieli muuttuu tai entä jos se katuu, siis kirjaimellisesti pankikoin hiukan, mut aina ku se vilkas muhun takapenkille, mun mieli rauhottu, sen katsees oli jotain mikä sai rauhottumaan heti.

Päästiin Poriin, käytii viemäs kamat Riston asunnolle ja lähettiin Markuksen luo. Tarkotus oli ensin saunoo ja jatkaa juomista mut mulla ei uponnu enää yhtään :D
Ristoki oli sen verran kipee et lähettiin sit takas sen asunnolle, piti käydä päivystyksessä mut ei saanu kyytiä :(
Oltiin sit sohvalla ja kateltiin sarjoja yhdessä ja juteltiin.

Oli nii ihanaa ku se aina sohvalla otti kainaloon ja hipsutteli, rakastan sitä yli kaiken ku hipsutellaan <3
Kun mentii nukkumaanki ni se otti käppyrään ja suukotti niskaa.
Ekaa kertaa pitkiin aikoihin mulla oli onnellinen ja turvallinen olo jonkun seurassa. Pysty olemaa ihan oma itsensä eli idiootti marakatti :D 
Pysty puhuu kaikesta ilman et tarvitsi salata mitään tai pelätä että toinen tuomihtee tekojasi. Pystyin hyvin puhuu menneisyydestä ja tulevaisuuden suunnitelmistani ja mä en pelänny kertoa.
Risto sai mut nauramaan ja hymyilemään pitkiin aikoihin ja aidosti, enää en esittäny. Mun oli vaan nii älyttömän hyvä olla hänen kanssaan.

Aluksiha mun piti olla vaa yksi yö siellä, eli lähtee maanantaina mut hups, olinki keskiviikkoon asti ;)
Oisin kai saanu olla pidempäänki mut hänellä oli menoja ja asioita jotka piti hoitaa ja ymmärrän minä.
Haikein mielin sit keskiviikkona pakkasin tavaroita ja yritin pidätellä itkua, vaik edellis yönä ihan yllättäen aloin itkee kun ruvettiin nukkumaan.
Miten lähteminen jonkun luota voiki sattua niin paljon, en mä itkee koskaan jos joudun lähtemään, yllätyin hiukan itsekkin.
Keskiviikkona Risto sit iltapäiväl saatteli mua junaan ja puhuttiin että ensi viikolla nähään taas kuhan tiedetään aikataulut tarkemmin et miten ja millon :)
Siinä ku halattiin viimesen kerran, en olis halunnu päästää irti enää, en olis halunnu lähtee.
Pääsin junaan, aloin taas vaa itkee ihan hömelönä ja mietin miksi musta tuntuu tälle, miksi se sattuu ku joutuu lähtemään.
Pori-Tampereen välin mä vaa itkin ja Tampereella ku näin Poriin menevän junan,pysähdyin hetkeksi siihen ja mietin et lähenkö takaisin mut en hypänny siihen junaan vaa jatkoin matkaani kotiin.

Vaikka sää ei suosinu Nummirockis kunnol ja aluksi tuntu että en sinne lähdekkään, en kadu päivääkää mitä sielä sain olla ja keihin sain tutustua, muistelen vain lämmöl ja hymyillen.
Ja ei, se ei ollu vaa Festari Romanssia, se romanssi ei päättynyt vielä. 
Ikävä toista on ja haluisin vaa käpertyä hänen kainaloon  mut tyydyn nyt laskemaan päiviä seuraavaan tapaamiseemme ja siihen että laitellaa viestii ja soitellaa toisillemme <3
Toivon että nyt ne mun elämän sirpaleet korjautuvat, sillä olen onnellinen kun vain ajattelen häntä <3

XOXO












 :D

Mie ja Risto <3

Mie ja Lotta <3

Markus ja Mie <3

Joni :D

Risto <3


Markus :D ( ei se sammunu oo :D )

Joni, Lotta, Timo ja Janne <3

Risto, Lotta ja mä <3

 Aamul ja muka selvinpäi?


Timo ja Mikael

Jussi,Simo, Lotta ja Risto

 :D


perjantai 12. kesäkuuta 2015

Mietteliäs

Oon huomannu täs parina päivänä et mua vaivaa joku mut en tiiä oikeen mikä.
Välil tekee mieli vaa käpertyy sohvan nurkkaan ja itkee, välil vaan pysyy peitonalla pahaa maailmaa piilossa. 
Yritän kyllä hymyillä ja leikkii ilosta ja fucking positiivista mut kun tuun kotiin, olo on surkee ja yksinäinen.
Enkä tiiä miksi tunnen näin.
Tuntuu että sisimpääni sattuu ja paljon, niin ku oisin taas rikki menny mutta mistä?
Kunpa vaa tietäs miksi.

Tänää olin frisbiigolfia kokeilemassa erään kivan jätkän Tomin kanssa, mua joku 3-vuotta nuorempi. Oli ihan kivaa, sai edes hetkeksi ajatukset muualle kunnes alettii puhuu menneisyydestä. 
Olis kai pitäny omalta osalta olla ihan hissun kissun, ehkä sen ikäselle liian rankkaa kuultavaa mut toisaalta tuntu että hän ymmärti ja siin ku aloin puhuu ni huomasin et pidätin itkua.
Miten mun elämä onki ollu noin fucking perseesä?
Mut tuskin kuulen hänestä enään mitää, kuka tietää, eipä toi oo nytkää vastannu mitää viestiin.

Muutenkaa uskalla enää oikee keltää kysyy mitää ku tuntuu et oon vaa häirikkö isolla H:lla...
Oonko oikeesti näin toivoton tapaus?

Mun pitäisi olla onneni kukkuloilla ku treenit sujuu, nään kavereita, siirryn toiselle vuodella opinnoissani mutta silti olo on surkee.
Mikä mua masentaa? Mikä saa minut itkemään vähän väliä? Mikä minussa on vikana?

Mä äsykin ja tiuskin ihan väärille ihmisille, esim. Antille. 
Se yrittää jeesaa mua ja mä kiitoksena vaa tiuskin.
Aivan ku yrittäsinki työntää kaikki pois läheltäni.

Sen oon tajunnu että mä pelkään, pelkään rakkautta.
Se tulee aina satuttaa ja mä en just nyt sitä kipua kestäisi kun muutenki kipua ja ihme puristuksen tunnetta sekä itkumaisuutta.
MIKÄ VITTU MUA VAIVAA?!?

Kiva, meinasin tästä olostani no, sanotaan Mantiksi kuten ns. pikkuveljeni Arskan kanssa häntä kutsumme, ni eka reaktio oli että "sut tuntien joku jätkä varmaan" 
Fucking Asshole, ei kaikki aina pyöri miesten ympärillä ja ihmettelee miksi en avaudu sille -.-`

Tätä just tarkoitin, oon hiukka räjähdysaltis ollut jo jonkun aikaa :/
Sit saa olla pyytelemäs anteeksi kokoajan, tosin en aina sitäkää tee vaikka aihetta olisi. 
Sanon välil aika tylysti vaikka en tarkoittaisi mitä sanon, ne vaa tulee suustani tai sit näpyteltyy....
Helvetti mua!

En tiiä johtuuko tää kaikki vaa siitä et tunnen olevani riittämätön kenellekkään, et en kelpaa kellekkää sellaisena kui oon.
En saa mitään aikaseksi, oon mitätön paska.

Kaipaisinko kenties hiukka maiseman vaihdosta?
En voi enää muuta kun huokasta ja pudistaa päätäni.
Kauanko oikeen jaksan tätä?

Välil on vaa fiilis et korkkais muutaman ja hommais savuja jostain ja nollais pään jotta rentoutus hetkeksi mut en mä voi.
Lupasin itselleni ja muutamalle että en tee niin...

FUCK!
Mulla viel levii pää jonnekkin...
Kunpa vaa keksisin mikä mua vaivaa...

XOXO







tiistai 9. kesäkuuta 2015

Hellurei ja hellät tunteet!

En oo taaspariin päivään kirjotellu....
Ollu kaikkee ny tässä :/

Lauantaina tosiaa oli se Nightwishin keikka joka meniki sit minulta perseelleen. Kiitos kahdelle idiootille jotka päätti ystävällisesti hypätä jalkani päälle ja ei edes 
pyydetty anteeksi, päivystykseen heti Sonata Arctican jälkeen ja siel oltii sit koko ilta. COB ja Nightwish jäi välistä :(

Tuli varattuu tänää uus tattoo aika Ritalle ku törmäsin siihen, 14.7 kylkeen kuva ^^
PIPI ja itku vissii tulee mut TAHTOO :DD

Näin Herra X:ääki ohi menne, tervehti iloisesti mut ei sen kummempaa sen kaa juteltu.
Yritin vältellä katsekontaktia häneen kokonaan... :(

Reenit on sujunu tosi hyvin, oikiastaa ihmeen hyvin.
Tosin oon mukana siin Lady Linen kesähaaste kisassa ja miehä tunnetusti oon kilpailuhenkinen ni tulee liikuttua tooosi paljon nyt ja sit ku on se oma tavotekkin :)

Tuli tuossa sunnuntaina vaihdettuu kodin järjestys ja oon iha lovena mun asuntoon <3
Pikku juttuja enää puuttuu ja tää on valmis <3

Leivoin tänää ahkerana tyttönä mustikkapiirakkaa mut ei se Jesse sit kylään ehtinytkään :(
Onneksi Mertsi kävi ja se tykkäs vissii :)
Käytettii Aku poikaaki ulkona ja se nautti <3

Nyt pikku hiljaa unille ja aamul salille ;)
Loppuun muutama kuva ;)

XOXO

























Vettä ja röökii ;)
VIP-ruoka <3
Päivystys :(


Hei kepit taas :/

koti <3