perjantai 12. kesäkuuta 2015

Mietteliäs

Oon huomannu täs parina päivänä et mua vaivaa joku mut en tiiä oikeen mikä.
Välil tekee mieli vaa käpertyy sohvan nurkkaan ja itkee, välil vaan pysyy peitonalla pahaa maailmaa piilossa. 
Yritän kyllä hymyillä ja leikkii ilosta ja fucking positiivista mut kun tuun kotiin, olo on surkee ja yksinäinen.
Enkä tiiä miksi tunnen näin.
Tuntuu että sisimpääni sattuu ja paljon, niin ku oisin taas rikki menny mutta mistä?
Kunpa vaa tietäs miksi.

Tänää olin frisbiigolfia kokeilemassa erään kivan jätkän Tomin kanssa, mua joku 3-vuotta nuorempi. Oli ihan kivaa, sai edes hetkeksi ajatukset muualle kunnes alettii puhuu menneisyydestä. 
Olis kai pitäny omalta osalta olla ihan hissun kissun, ehkä sen ikäselle liian rankkaa kuultavaa mut toisaalta tuntu että hän ymmärti ja siin ku aloin puhuu ni huomasin et pidätin itkua.
Miten mun elämä onki ollu noin fucking perseesä?
Mut tuskin kuulen hänestä enään mitää, kuka tietää, eipä toi oo nytkää vastannu mitää viestiin.

Muutenkaa uskalla enää oikee keltää kysyy mitää ku tuntuu et oon vaa häirikkö isolla H:lla...
Oonko oikeesti näin toivoton tapaus?

Mun pitäisi olla onneni kukkuloilla ku treenit sujuu, nään kavereita, siirryn toiselle vuodella opinnoissani mutta silti olo on surkee.
Mikä mua masentaa? Mikä saa minut itkemään vähän väliä? Mikä minussa on vikana?

Mä äsykin ja tiuskin ihan väärille ihmisille, esim. Antille. 
Se yrittää jeesaa mua ja mä kiitoksena vaa tiuskin.
Aivan ku yrittäsinki työntää kaikki pois läheltäni.

Sen oon tajunnu että mä pelkään, pelkään rakkautta.
Se tulee aina satuttaa ja mä en just nyt sitä kipua kestäisi kun muutenki kipua ja ihme puristuksen tunnetta sekä itkumaisuutta.
MIKÄ VITTU MUA VAIVAA?!?

Kiva, meinasin tästä olostani no, sanotaan Mantiksi kuten ns. pikkuveljeni Arskan kanssa häntä kutsumme, ni eka reaktio oli että "sut tuntien joku jätkä varmaan" 
Fucking Asshole, ei kaikki aina pyöri miesten ympärillä ja ihmettelee miksi en avaudu sille -.-`

Tätä just tarkoitin, oon hiukka räjähdysaltis ollut jo jonkun aikaa :/
Sit saa olla pyytelemäs anteeksi kokoajan, tosin en aina sitäkää tee vaikka aihetta olisi. 
Sanon välil aika tylysti vaikka en tarkoittaisi mitä sanon, ne vaa tulee suustani tai sit näpyteltyy....
Helvetti mua!

En tiiä johtuuko tää kaikki vaa siitä et tunnen olevani riittämätön kenellekkään, et en kelpaa kellekkää sellaisena kui oon.
En saa mitään aikaseksi, oon mitätön paska.

Kaipaisinko kenties hiukka maiseman vaihdosta?
En voi enää muuta kun huokasta ja pudistaa päätäni.
Kauanko oikeen jaksan tätä?

Välil on vaa fiilis et korkkais muutaman ja hommais savuja jostain ja nollais pään jotta rentoutus hetkeksi mut en mä voi.
Lupasin itselleni ja muutamalle että en tee niin...

FUCK!
Mulla viel levii pää jonnekkin...
Kunpa vaa keksisin mikä mua vaivaa...

XOXO







2 kommenttia:

  1. Kirjota sun menneisyydestä joskus postaus. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pitää kirjoittaa mut se ei oo mitää helppoo luettavaa :)

      Poista