sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Että sellaista

Viikko vierähtäny aika semisti, mitä ny pää täynnä ajatuksia ja unta ei tahdo saada.

Oon alkanu miettii olenko Ristolle enää se oikea, riitänkö hänelle sellaisenaan kuin olen, pysyykö tää meidän juttu enää oikeen kasassa vai ollaanko oikeesti alettu etääntyy toisistamme niin paljon että ei enään edes oikeen tunneta toisiamme.

Kaikki yhteinen kadonnut, Risto sanoo että ei sitä aina tarvii yhdessä tehdä mitään ja tarviiko mitään yhteistä edes olla, voi se suhde toimia ilman yhteisiä juttuja.
Ei, ei minusta. Minusta jokaisessa suhteessa kuuluisi edes pari yhteistä juttua olla jota tehdään yhdessä. Edes se yksi yhteinen harrastus mut ei meil oo.
Mie käyn mielelläni salilla ja lenkillä jopa talvisin. Risto lähtee lenkille enimmäksee vain kesäsin ja syksyisin, talvisin ei missään nimessä kun muka liian kylmä. Mie pelaan mielelläni korttipelei ja lautapelei, niitä vanhoja lautapelejä, Risto yllättäen sanoi ettei välitä niistä.
Mitä siis Risto tekee, käy sillon tällö pelaa isänsä ja veljensä kanssa sulkapalloa, pelaa tietokoneella tai puhelimella. Kesäsin se käy kalassa ja frisbeegolfaa ja mie joskus lähen sen mieliksi mukaan vaikka en itse niin siitä välittäisikään. Mut tekeekö Risto miun suhteen poikkeuksia? Ei, ei ilman kauheaa sotaa jos edes silloinkaan.
Alan vaan olla hiukan turhautunut tähän kaikkeen. 
Ainoo mitä tehää yhdes on ehkä kerran 3kk sisää käydää leffas ja kahvil, whoo...
Eli varmaan ymmärrätte pointtini miksi alan turhautuu....

Olis vaa kiva saada se alku huuma takaisin, se ku tehtii yhdes paljon kaikkee ja kaikki oli niin ihanaa ja mahtavaa ja Risto huomioi minuaki enemmä, voiko sitä aikaa saada millää enää takaisin vai onko ne vaa muistoja? Joko näin vuoden sisään se pirulaisen parisuhden arki tulee esiin vai onko peli menetetty kokonaan? Ollaanko oikeesti vaa nii kasvettu erillemme? Miten tän kaiken voisi viel pelastaa vai taistelenko yksin tuulimyllyjä vastaan?

Muutenki tää viikko on tuntunu kauheen yksinäiselle. Kaikilla menoo jossain ja Risto no niin ku jo kerroin, nörtteilee omis maailmoissaan. Saa välil miettii et oiskoha hänki onnellisempi jonkun toisen kanssa kuin minun kanssa.

Oon koko tän viikon yrittäny vaa paeta omia ajatuksiani treenaamal hulluna salilla. 
Tosiaan 13.1 miulla oli Ilkan kaa kunnon rääkki treenit ja nautin vaik sattu ihan hulluna ja välil teki mieli vaa juosta oksentaa mut kai oon itsetuhonen ku kestän sen ja haluan kestää. Tavallaa saa sen kaiken sisäisen kivun fyysiseksi ja unohtaa kaikki paska mitä pääs menee. Kaikki ihmissuhdeongelmat, ongelmat itsensä kanssa, kaiken ja keskittyy vaa purkaa kaikki ne energiat treeniin. Päätin nyt aloittaa uudellee torstaisin sen circuitin, edes kerran viikos sellanen rääkki itselle et oksat pois. Joku huutaa sulle et jaksat ja anna mennä. Edes kerran viikos sais olla ylpee itsestään et mie tein sen, mie kestin sen!
Mut tosiaa lauantaina 14pv tais salil vähä venähtää...
Piti tehä vaa crossfit woodi ja rinta,-olkapäätreeni mut ku oli vähä virtaa ni päätin tehä viel vähä jalkoja ja ku sain ne tehtyy ni ajattelin et miksi ei tehä viel vatsat siihen lisäksi ku energiaa on. No, kaikkeen tohon meni 2,5 tuntia ja enkä tuntenu edes olooni väsyneeksi, olisin vaa halunnu jäädä sinne ja treenaa lisää. Tai sit totuus oli vaa se että en vaa halunnu tulla kotiin istuu sohvalle ja tuijjottaa telkkarii.
Kuten Risto aina sanoo  "Jos kaipaat tekemistä, keksi itsellesi, ei sen tarvii aina olla yhteistä"....

Mut jotain ihanaa tällä viikkoo on tapahtunut!
Lauantaina maailman ihanin ja rakkain ystäväni kävi kylässä ja kertoi aivan mahtavan uutisen jonka ansiosta hymyilin koko päivän! Hän muuttaa Jyväskylästä Poriin <3 
En malta millään odottaa että hän on tääl, rakas Enni <3

Ens viikko tulee olee todella tiukka. Ma-Ke salitreenii, To circuit ja Pe-La salitreenii ja todella tiukka ruokavalio.
Kiitos näiden ihanien menkkojen ansiosta en ollut tällä viikkoo laihtunut yhtään vaa olo on ku milläki fucking pullasorsalla mutta ens viikol painetaa niin täysil ku vaa voidaan. Ei anneta kenenkää estää tai tulla tiel, jos tulee,ajetaan se pois.
Mie oon päättäny et 5,5 viikkoo tuun kestää ja tuun voittamaan. Ei sitä ihanne kroppaa saada ilman kunnon rääkkiä ja mulla ku siihe on viel matkaa mutta aika kuluu loppuun.
Mutta mahtavien tukuijokkojen ansiosta tuun pääsee maaliin.
Ainaki Ilkka tulee potkii mua nii paljon eteenpäin et huh huh. 
Voin sanoo et vihaan mut lopussa sanon rakastavani sitä olotilaa mikä siit tulee, se on vaa jotenki nii ihanaa. Parempaa kui huume tai alkoholi tai suklaa. Se ku joka ikinen lihas huutaa, suhu koskee ja tekee jopa pahaa mut se tunne, se on se voittaja olo ;)
Ehkäpä ensi kerral ku treenaan Ilkan kanssa ni voisin pyytää sitä ottaa vähä kuvia mitä me tehään jos muistan, en usko näyttäväni niis kauheen hehkeel mut ei sil oo välii :D

Mut näihin tunnelmiin ja ihmeellisiin sekaviin fiiliksiin päätän tämän kirjoitukseni.
Palataan taas ensi sunnuntaina!

XOXO





tiistai 10. tammikuuta 2017

Olisi aika herätä henkiin

Tiedän tiedän, on menny taas enemmän kuin liikaa aikaa kun olen tänne viimeeksi kirjoitellut ja en edes osaa keksiä mitään järkevää syytä muuta kuin laiskuus, jep NOLOA!

Tosiaan,vuosi on vaihtunut ja viime vuoden loppu oli kieltämättä vauhdikas,varsinkin joulukuu.
8.12.16 Lähdimme sitten Riston kanssa vihdoin Espanjaan viikoksi, oltiin Las Meloneeraksella ja sää suosi meitä paremmin kun olisi voinut toivoa. Lämmintä oli parhaillaan +35 joten en valita. Tuli nautittuu lomasta oikeen kunnolla,ehkä liikaakin kun tulin sit laiskaksi treenien suhteen ja oli tosi vaikeaa päästä takaisin omaan rytmiin. 
Joulu sit menikin Riston porukoilla ja uusi vuosi meni Riston kanssa kahden ja muutaman hyvän ystävän kanssa. 

Sain viime vuonna kaksi erittäin rakasta ystävääki itselleni, Sanna ja Sara. Heidän kanssaan aika lentää siivil ja voidaan niin jutella kaikesta keskenämme ja tiedän että heihin voin luottaa aina,tilanteessa kuin tilanteessa <3
Sain pari muutakin hyvää kaveria viime vuonna mutta en ole niin paljoa heidän kanssaan tekemisissä kuin näiden kahden ihanan naisen kanssa <3

Nyt kun vuosi vaihtui,tein itselleni lupauksen aloittaa uudelleen tämän treenaamisen ja painonpudotuksen ja keskityn omaan hyvinvointiini. 
Kyllä, olen siis päässyt hiukan lihoamaan, aamulla paino oli 82.3kg, ei hyvä ei mutta tästä on vaan suunta alaspäin ja parempaa vointia. Tavotepainoon siis on matkaa 17,3kg mutta en stressaa, kyl se sielt sit tippuu kun treenaa ja muistaa seurata mitä sinne suuhunsa laittaa  ja onhan mulla omat zemppaajani ja jopa perseelle potkija, Ilkka siis edelleen kuvioissa ja olisi nyt 13.1.17 pitkästä aikaa yhteinen treeni hänen kanssaan, voi mikä rääkki siel liekkää minnuu odottaa mutta voittajana siitäkin selvitään!

Riston kanssa menee ihan hyvin. Niin ku joka suhteessa on ylä,-ja alamäkiä mut yhdessä neki voitetaan kun vaa on molemmilla sitä tahtoa.
3.1.17 Tuli vuosi täyteen kun ollaan oltu kihloissa.
En sano että tää meidän yhteinen elämä saman katon alla olisi ollut mitää ns. kivaa vuoristorataa, enemmänki tahtojen taistoo, maanjäristyksii, huutoi, itkui, epätoivoo mutta aletaan päästä niistä yli ja suunta kohti parempaan tulevaisuutta, ainakin toivon niin.

Mitäs minä sitten?
Olen työtön ja vailla opiskelupaikkaa.
Lensin koulusta pihalle koska opettajani ei vaan oikeen pitäny miusta kun en halunnu miksikään teurastajaksi ja tajuisin kesällä että jos jotain haluun tehä ni joko liikunnallista tai baarimikon hommia, ne on niit mistä tykkään joten keväällä haen sit kouluihin taas jälleen.

Draamalta en ole elämässäni voinut välttää. 
Silloin ku tutustuin Sannaan ja Saraan, oli kuvioissa kolmaskin muijja, sanotaan häntä ny vaikka Milla, en viitsi hänen oikeaa nimeä kertoa ettei tule enempää paskaa niskaa mitä tää henkilö on saanu jo aikasekseen.
Milla oli meistä se epävakaisin tapaus. Suuttu pienistä asioita todella herkästi. Esim. Hän kertoi meille avoimesti että on ollut suhtees naimisissa olevan miehen kanssa ja näytti meille tämän vaimon kuvan, Meni alle viikko ku tapasin erään ystäväni sanotaan nimeksi Jussi. Jussi sitten taas oli kertonu joskus jotain jostain Millasta mut en silloin osannut yhdistää näitä kahta mut anyway, Jussi alkoi taas puhuu hänestä jolloin kysyin olisiko hänellä näyttää vaimostaan kuvaa. Järkytyin, se kuva oli tismalleen sama kuin se mitä Milla oli näyttäny ja haukkunut. Tietty kerroin Millal yksityisesti että satunki tietämään tämän kyseisen naimisissa olevan jätkän ja siitähä se soppa sitten syntyi. 
Ensin hän kielsi mainitsemasta itseään ja haukkui miut pystyy ja väittä nauraneensa Sannan ja Saran kanssa miunulle. Sitten se sano et voin Jussille sanoa että olemme samassa ns. neljän naisen illallis ryhmässä jonka hän oli perustanut. Kun kerroin, no voitte vaa arvata. Yhtäkkiä en olisikaa saanu sanoa mitään jne. Ja siit alkoi hänen vihansa minuun.
Sit yksi ilta mentiin Saran kanssa katsomaan Jack Björklundin esitystä kun voitin kahdet ilmais liput sinne ja esityksen jälkeen mentiin paikalliseen pubiin muutamalle. Jussi kyseli mitä teen ja kerroin et olin Saran kaa istumassa muutamalla ja kysy saako liittyy seuraan. Kysyin Saran mielipidet ja se sopi sille. Niimpä Jussi liitty seuraamme ja Sara kertoi et tietää myös Millan ja et on samassa porukassa. Siit se helvetti sit lähtiki irti. Sara ei olis saanu mainita mitää Millasta kenellekkää enkä minä. Milla veti ihan hirveet pultit ja aiheutti kaikkee paskaa tuon jälkeen.
Jussi sai lähestymiskiellon ja mie ny oon vaa saanu kuulla kui mulla o muka suhde Jussiin jne. Tätä tyypillistä teinidraamaa. Kaiken huippu, muijja on samanikäinen kuin minä mut käyttäytyy ku mikäki 15-vuotias kakara. Mut ei siit draama kuviosta enempää, jos alkasin enemmä selventää,tekisin oman romaanin tästä aiheesta :D

Muuten minulla menee ihan jees. 
Käyn Sannan kaa salilla ja olen yrittänyt alkaa luomaan uusia ystävyys suhteita ja sosiaalisoitumaan.
Ajatellu et aloittaisin Cirkuitin uudestaan, se ku on jääny vähä tauolle.
Lopettaa dokaaminen taas hetkeksi ja keskittyy vaa tähä projektii ja päästä kesäkuntoon vihdoin ja hemmetin viimein. Onha tää kohta ollu 2-vuoden projekti :D
Mieli ala on mitä on, eli ns. tyypillinen naisen mieliala. Välil hymyillää kaikil ja sit naps ja ollaanki kaikille kusipää mut pyrin kyl olemaan enemmä kiva kaikille mutta päätin että en ala enää kaikkia mielyttää, onha kysees kuitenki minun elämä, ei muiden. Joten se mistä tulee hyvä olo menee etusijalle tästä eteenpäin eli treenaaminen. 
Sain siihenki uut buustii ku lähdin kisaamaan painonpudotuksesta pienes ryhmäs ja oon päättäny voittaa tämän, ainaki mielessäni :D

Ruokavalio siis koostuu enimmäksee salaatista,kasviksista,liha/kana/kala, bataatista, maitorahkasta ja herasta sekä marjoista <3 
Nyt pysyttävä tiukkana ;)

Tein tänää ihan ensimmäistä kertaa bataatti burgerin ja voin sanoo et mie olin myyty sille! 

Ohje:

Leikkaa kaksi bataatti viipaletta ja laita niihin neitsyt oliiviöljyä ja paista uunissa 225 asteessa n. 15min.
Tee naudanjauhelihasta n. 80g pihvi, mausta oman maun mukaan, mitä tulisempia, sen parempia.
Kun alat kasaa, laita aamupalajuusto ( 5%) , ananas ja pihvi bataattien välii ja nauti <3 
Voin sanoo että on meinaa törkeen hyvää.
Itse pistin bataatti siivut pieneen pussiin, kaadoin öljyn, laitoin vähä ruususuolaa ja valkosipulia ja pyöräytin nii et mausteet tarttui niihin kiinni enne paistamista, suosittelen!

Mutta kai miun on aika tälle iltaa lopetella ja yrittää palata koneen äärelle jälleen sunnuntaina kun punitus ohi, pitäkää peukkuja miulle et se menee hyvin!
Ja lupaan yrittää kirjoittaa nyt enemmän, jos ei kuulu, saa tulla linjojen kautta vaikka pakottaa koneen äärelle ;D

XOXO

                                                              Me Espanjassa <3
                                                               <3