maanantai 24. huhtikuuta 2017

On aika pysähtyä ja aloittaa uudelleen

Joskus on vaa pakko pysähtyä miettimään mitä sitä oikeen elämältään haluaa ja mitkä on ne omat tavoitteet, sellasiai mitkä on vaan itseään varten ei muita.

Oon täs jokin aika sitten havainnut että en ole elännyt elämääni itseäni varten, en ole asettanut tavoitteita vain itselleni. Olen liikaa asettanut muita ihmisiä itseni edelle, antanut enemmän muille aikaa kuin itselleni. Tämän vuoksi olen ollut viime aikoina erittäin stressaantunut, kadottanut innon liikuntaa koska keskityin sielläkin enemmän auttamaan muita, en kesittynyt omaan treeniin ja pikku hiljaa se alkoi tuntuu pakkopullalle.

Avauduin tästä asiasta mun personaaltreinerille Ilkka Santahuhdalle joka sitten laittoi minut kirjoittamaan hänelle mitkä on ne minun omat tavoitteet.
Helppoo se oli alkuun laittaa " Pudottaa painoa ja saada lihaksia, mitä muuta kuvittelit", mutta ei se ollut ainoo asia. Tajusin että mulla on muitaki tavotteita. Parempi minä kuva, itseluottamus takaisin ja olla onnellisempi sekä saada pää mukaan tähä projektiin. Laittaa itseni nyt numero ykköseksi, lakata huolehtimasta kaikista muista ja pitää nyt huolta itsestäni.
Ilkka sitten loiki minulle uuden treeni ohjelman ja teki vielä viikko suunnitelman sekä sovittiin että pyrin käymään salilla nyt yksin enimmäkseen sekä lenkil jotta saisin sen nautinnon takaisin enkä stressaantuisi muiden tekemisistä. Neuvoo toki voin toki edelleen jos osaan ja tarvittaessa lähtee salille yhdessä käymään kaverina ohjelmaa läpi mutta nyt on aika vähentää heidän kanssaan siel oleminen ja löytää muita tapoja viettää heidän kaa aikaa.
Tätä projektii on nyt takana viikko ja olo on oikeasti paljon parempi. Nautin taas salilla käynistä sekä lenkillä käynnistä, viikossa paino putosi 3,4kg ja en ole enää niin stressaantunut, tulen jopa salilta pois hymyillen enkä kiukkusena.

Se on hassuu kuinka pienet asiat vaikuttaa omaan mieleen todella paljon, 3 kertaa viikos sali, 2 lepopäivää ja 2 lenkkeily päivää. Enne se meni mulla et sali ja lenkille tai juoksee mutta nyt ku oon noudattanu tota ja en sano että olisi ollut helppoo, on ollu aikaa miettiä itseäni, asettaa niit omia tavotteita, saada se oma ääni kuulumaan.
Tietty on välil tilanteita ku tuntuu että joilleki saa vääntää ne ratakiskotki ympäri että jotku asiat mun on vaa nyt toistaiseksi parempi tehdä yksin, en voi auttaa muita jos en itse voi hyvin. Mun on ensin saavutettva se oma hyvä olo, ei se hetkellinen hyvä olo vaa se pidempi aikaisempi ja se että mulla on kunnolla voimia auttaa muita ilman että mulla palaa se viimeinenki käpyvarasto ja sit räjähdetään ja on tyylii sadas maailmansota menossa kaikkien kanssa.

Olen alkanu nauttii tästä että mulla on kerranki aikaa itselleni, en pode huonoo omaatuntoo jos en mene salin jälkeen vielä illalla lenkille vaa jäänkin kotiin lukemaan kirjaa, oon alkanu nauttii ruuastaki ja nyt ne viljat onki helppo ohittaa kun todettii toi keliaakia kaksi viikkoa sitten.

Mulla on tunne, että mun elämässä on nyt alkamassa uusi tarina ja sen päähenkilönä olen minä, vahvempi minä joka asettaa oman elämänsä ykköseksi ennen kuin alkaa huolehtimaan muista.
On mukavaa hymyillä ja tietää että tulen pystymään tähän, nyt on mun aika ei muiden, minä teen itse omat päätökseni ja ne tulee olee sellaisia mitkä on minulle tärkeitä, tulen tekemään asioita mitä itse haluan tehdä, en niitä mitä muut haluaisivat minun tekevän. Nyt on vihdoin aika ottaa oma elämä haltuun ja olla sen päälikkö.

Ensi kertaan!

XOXO