lauantai 30. syyskuuta 2017

Oma vapaus, oma elämä

Hei taas kaikki!
Tiedän en ole kirjoitellut hetkeen mitään ja syykin on aika selitettävissä.
Erottiin Riston kanssa ja aika pian muutin sitten erilleni hänestä eikä mulla ole ollu konetta saatiko nettii millä päästä kirjoittelemaan teille yhtään mitään. Mutta nyt sekin asia on korjattu vihdoin :)

Minulla on nykyää uusi ihana asunto jossa olen asunut kohta 3kk, olen saanut nauttia vapaudestani ja siitä kun olen saanut mennä ja tulla niin kuin itse haluan, en ole tilivelvollinen kenellekkään tekemisistäni. Opiskeluistanikin nautin vaikka ryhmää vaihdankin. Olen saanut uusia ihania ystäviä joiden kanssa voin viettää aikaa ja jutella milloin mistäkin mitä mieleen nyt sitten tuleekin.

Toki tällä uudella matkallani olen myös menettänyt ihmisiä ympäriltäni mutta se kertoo että he eivät ole olleet oikeita ystäviä, sillä oikeat ystävät eivät käännä sinulle selkää oli tilanne mikä tahansa. 

Olen siis nauttinut sikkuna olemisestani vaikka en kiellä etteikö se olisi ihanaa kun vierelläni olisi se joku jonka kanssa jakaa kaikki, kertoo myös ne luurangotkin kaapista mitä muille ei ole kertonut ja ehkä olen tavannutkin sellaisen ihmisien. 
En mainitse hänen nimeään tässä mut voin kertoo että en ole aikaisemmin tavannut hänen kaltaistaan niin mahtavan persoonan omaavaa ja ihanaa ihmistä sekä avointa. Voidaan jutella ihan mistä vaa, meillä ei ole hiljaisia hetkiä, voidaa rennosti olla omaitsemme, ei tarvii hävetä mitää, ei pelätä mitään, tunnen jopa oloni turvalliseksi hänen seurassaan ja vaikka ollaanki hänen kanssaan tunnettu vain pari viikkoa, voin sanoa että luottaisin oman elämäni hänen käsiinsä. Silti en halua kiirehtiä asioiden kanssa vaan nauttii näistä uusista tunteista, oppia tuntemaan enemmän. Eli en käytä sanaa ihastunut vielä mutta kiinnostunut kyllä. Mutta ei hänestä sen enempää tällä kertaa ;)

Treenit on nyt jääny vähemmälle, kiitos selän joka paukahti mutta kuulma pian pääsen taas treenailee ja toisaalta olen kyl nauttinut tästä pelkästään olemisestakin mutta nyt pikkuhiljaa pää kaipaa takaisin salille ja omaan rutiiniin, ne ymmärtää joiden elämä pyörii aikaslailla salilla :D

Huolilta ja murheiltakaa ei ole vältytty mutta niistäkin on selvitty kiitos ystävien, varsinkin ihastuttavan naapuri vaimokeeni <3 Onneksi se toimii aina mun järjen äänenä ku meinaan töpeksii :D

En voisi oikeasti olla enempää kiitollinen erosta, se avasi minulle niin paljon uusia ovia, uusia tuttavuuksia ja uusia seikkailuja. Onneksi vihdoin löysin sen vahvuuden lähteä vaikka helppoo se ei ollut mutta nyt minun on helpompi hengittää ja helpompi nauttii elämästäni ja elää vihdoin omaa elämääni itseäni varten, tehdä asioita itseäni varten. Olen löytänyt sen kadonneen itseluottamuksenikin ja voin vihdoin olla se vahva ja upea nainen mitä olen kauan jo halunnut olla, se mitä oikeasti olen, en mikään fucking kynnysmatto jot poljetaan maanrakoon. Olen vihdoin sujut itseni ja menneisyyteni kanssa, mikään ei paina mieltäni enään, pää pystyssä ja selkä suorana voin kulkea uutta matkaani <3

Ensi kertaan murut ja muistakaa, te olette upeita juuri sellaisina kuin olette sekä vahvoja, älkää antako kenenkään koskaan väittää toisin, älkää toistako minun virheitäni <3

XOXO