maanantai 28. toukokuuta 2018

Rakkaus on hassu kiireetön asia

Viime viikko meni jälleen yllätys yllätys urheilunparissa, minkäs muukaan ja tietty siel kampaajallakin käytiin.

Tuntuu et ei oo taas ollut aikaa pohtii omaa elämää ja niit omii suuntautumisii vaikka aika selkeethän ne mulle on. Sain duunipaikan ja aloitan 25.6.2018 ja sit syksyllä taas kouluun opiskelee tarjoiliaksi mutta miksi sana koulu ahdistaa mua? Muistot siit kui mua on melkeen aina kouluis kohdeltu? Vai se kuin paljo sainkaa paskaa niskaani peruskoulunajan, nekö vaivaa mua edelleen? Siksikö en oikee innostu koulusta mutta työstä senkin edestä?

Kuten tiedetään, mun peruskoulu 1-9lk oli yhtä helveettii eikä siihen saatu koskaan loppua. Ala-asteel siihen sentään yritettiin jonkun verran puuttuu mut yläasteel, voin sanoo et paskan vitut, ei koulua kiinnostanut. 
Välil mietin et onko se juuri sen syy että ku olin niin kauan kiusattu ja todella pahasti että pelkään opiskelua? Olenko mennyt antaa sille pelolle liian ison vallan? Ja kuinka pääsisin sen pelon päälle niin että en enää pelkäisi, sillä eihä kaikki koulut voi olla sellaisii helvettei kuten peruskouluni oli?

Mitäs mun elämää täl hetkel muute?
No, tuli blokattuu sit muutamii ihmisii ystävälistoilta pois ja muutenkin elämästäni. En voi vaa jatkaa ystävyyt sellaisten ihmisten kanssa jota haluaa rajoittaa mun onnellisuutta ja siit mistä saan hehkuttaa ja mistä en, oikeastaa tämänkin aisan tajuamiseen saisin kiittää erästä ystävääni jolle avauduin yhdestä ihmisestä joka tuotti minulle aikamoisen pettymyksen ja vihan itseään kohtaan.
Mut kuten tää ystäväni neuvoi että katkasen välini siihen koska ei sellainen oikeesti ole sun ystäväsi jos se ensin valehtelee seksuaalisuudestaan ja kun ei saa sua, nii pyytää että et ala hehkuttaa kenestäkää miehestä hänelle sillä hän ei halua kuulla mut silti toivoi että voitaisiin olla ystävii, ei se toimis niin. Joutuisin kokoaja olemaan varovainen mitä suustani päästäisin ja en voisi olla omaitseni. Sitäpaitsi, ystävän tulisi olla onnellinen sinun puolestasi jos sinä löydät onnen vaikka hän ei olisi itse vielä löytänytkään.
Kuten olen onnellinen erään ystäväni puolesta jonka nimee en mainiste ilman lupaa mut hän kyl lilluu sen miehensä kaa vielki jossai siirappi hattarapilvis ja meris, välil se jopa vaa huvittaa mua mutta ennen kaikkiaa olen onnellinen että hän on onnellinen ja nauttii siitä mitä hänellä on nyt <3 

Ja vaikka itselläni välil se usko siihe rakkauteen ja parisuhteisiin välil horjuu ja pahasti. Siis oikeesti oon uhonnu alkavani erakkoravuksi ja muutan yksisarvis tölkkiini ja alan kiertää maailmaa ja unohdan kaikki tuollaiset ns. hömpät. Mut silti, sisälläni asuu pieni toivon kipinä että tuolla jossain on se joku ihan mua varten, ainaki mulla on toivoo sen suhteen vaikka myönnän välil ryhtyväni millon sit miksikin nunnaksi tai todellakin erakkoravuksi :D

Vaik kuten se yksi sankari joka sai paikit multa tokas "Et tuu koskaa löytää häntä parempaa miestä ja ketään kuka huolii tuollaista joka on ollut noin kauan sinkku, sinä itsekäs lehmä!! " Silleen et tosi hei herrasmiesmäistä ja menetti ne vikatki pisteet silmissäni ja arvostuksen varsinkin.

Ei sil oo välii kaua sä oot ollu sinkku etteikö sinullakin olisi mahdollisuus löytää se elämäsi rakkaus, jotku vaa löytää sen ehkä nopeemmin ja joillaki se vie oman aikansa. 
Itse pian 11kk ollu sinkku ja joo, kiroon välil tätä yksinäisyyt mut oon tajunnut et ei mul oo mikää kiire mihinkään tai minkään asian suhteen. Otan tän kesän vaa iisisti, keskityn kaikkii hyviin asioihin mitä ympärilläni on.

Matkustelen ympäri suomea ehdottomasti kesällä. Mm. Listaltani löytyy Jyväskylä, Turku, Tampere, Rautavaara ainakin.
Turkuun tosin meen pikkusiskoni Sirkan kanssa koska siel järjestetään Rush Workout Suomi 25.7.2018 ja meil on liput sinne jo, odotan yhteistä reissuumme kovasti <3 

https://www.rushworkout.fi/      

Linkin kautta löytyy tietoo enemmä ja muita paikkakuntia missä järjestetään tapahtumaa ja suosittelen kyl lämpimästi lähtee tonne jos vaan millään pääsette, itsekki nappaan töistä vapaata ihan sen vuoksi :D

Kuten vaikuttaa et mun elämäs ny menee kaikki suht hyvin. 
Vapun raiskausjuttukin etenee ja käräjätki on siit tulossa, tekiä tosiaa saatiin kii. Onneksi on ollut näit ihanii ihmisii joille oon saanu puhuu, varsinkin tää mun tällä hetkellä hattarapäänä leijuva ystäväni ja sit yhdestä tukiryhmästä oleva likka ja tietty sitten nää ammattiauttajat. En varmaa tuntis olooni nyt näin hyväksi ilman heitä joten iso kiitos heille <3

Mutta nyt tää pirun flunssa mikä iski muhu viime yönä yrittää viedä vetoja pois ja pakko kai se o alkaa hipsii koneelta pois ja painaa se pää takas sinne tyynyyn jotta ois pia taas treeni kunnos ja voin valloittaa maailmaa omana ihanana itsenäni kuten tänään sain kuulla.

Olin siis tulossa kaupasta kotiin, ei meikkii ja olo ku parin tuhannen mammutin jyräämänä tämän flunssan vuoksi, eteeni pyöräili nuori jätkä joka tokas " Sä oot söpö ja piristit minun päivää kävelemällä minua vastaan tällä tiellä" ja sen jälkeen se vaa polki pois ja en voinu lakata nauramasta tai hymyilemästä. Kuka ikinä hän olikaan ni kiitos kun piristit flunssanpotilaan oloa :)

Mut nyt tää räkänokka oikeesti menee painaa sen pään tyynyy, tuntuu et pää haluaa taas sanoo KABOOM tän flunssan kanssa.
Minä plus Flunssa = Katastrooffi, kaikki ymmärtää melkee pysyy kaukana miusta :D
Nii ja jos mun elämää viikkojenki varrel haluu seuraa ni instas @pirapanahoney

XOXO 




sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Vauhdikas viikko ja toinen edessä

Tämä viikko onn kyl menny niin hujauksessa että ei mitään järkeä, vastaha oli maanantai ja nyt mennään jo sunnuntai.

Viikko on tosiaa menny ulkona auringosta nauttien, lenkkeilys, frisbeegolffaamises ja kävinpäs kattoo Deadpool 2:sen ja nauroin itseni niin kipeeksi.

Perjantaina oli pitkästä aikaa personaaltreinerin kanssa treenit. Kyllä, jalkani ja takamukseni sekä käsiä unohtamatta huutaa hoosiannaa mutta rakastan tunnetta kun tiedän tehneeni jotain ainaki käskystä :D 

Mulla on nykyää niin loistva PT kun vaa voi olla ja voin suositella häntä kenelle vaan täält Porin suunnalta.
Jos oikeesti haluut tuloksii, tiukkaa treenii hyvässä ilmapiirissä ni Tomi Lamminen on siihen oikee valinta. Hän toimii Easyfitillä personaaltreinerin roolis josta hänetkin bongasin. Eikä mun oo tehny missään vaihees mieli vaihtaa häntä pois kuten tässä vaiheessa yleensä minulla on käynyt niin että olen pidemmän ajan jakson jälkeen halunnut vaihtaa mutta nyt oon kyllä löytänyt itselleni sen sopivan. Huumorintajua riittää mut osaa kyl repii irti neki voimavarat joita en edes tiennyt omaavani ja saanut minut jopa uskomaan itseeni ja oon saanut paremman minä kuvan, mä luotan enemmän itseeni. 
Se että oon oppinut rakastaa omaa vartalooni on täysin Tomin ansiota ja häneltä saan niin paljon neuvoja ja zemppei melkein missä elämäntilateessani vaan, se ei anna mun ees menettää uskooni itseeni ja oon oikeesti onnellinen että hän on juuri minun personaaltreinerini. 
Mutta siis todellaki suosittelen häntä jok ikiselle ihmiselle joka harkitsee personaaltreinerin kanssa aloittaa treenit ni häntä. 
Tomin persoona on niin ihana ja valloittava, osaa hommansa todellakin ja hän kyllä kuuntelee ja laatii ohjelmat ja ruokavaliot sen mukaisesti ja on todellakin kannustava ja joskus vähä perseelle potkijakin joka on vaan ainaki minun kohdalla vaan iso plussa :D 
Itse treenaan hänen kanssaan kerran viikossa ja oikeesti odotan aina yhteisii treenei koska ne on vaan niin mahtavia ja saa enemmän irti itsestäni ja joskus jopa yllätän itseni, tulee tehtyy sellasiiki asioita joita en ole aikaisemmin salil edes tehny tai olen saattanut vähän aristella mutta en enää.
Tomin kanssa yhteiset treenit on enemmän kuin 5/5.
Tomin löytää facebookista profiililla Personal Trainer Tomi Lammi ja 

https://www.easyfit.fi/fi/pori/personal-training/pt-esittely

myös kyseisen linkin kautta, ottakaa oikeesti rohkeesti yhteyttä häneen, ette tuu katumaan!

Mutta jotta tää ei menis kauheen siirappiseksi kehuskeluksi ni jätetään Tomin kehuminen rauhaan ainaki hetkeksi :D

Kuten kerroinki et tää viikko on mennyt minulla liian nopeasti että en oikeen edes ole tajunnut asiaa.
Vaikka oonki puuhannu enimmäkseen kaikenlaisen liikunnan parissa on mul taas ollu aikaa pohtii elämäänikin eteenpäi, huomenna selviää sitten virallisesti sainko töitä yhdestä pienestä pubista, pitäkää peukkuja!

Oon tässä viimeaikoian eri ystävien kanssa keskustellut tästä seurustelukammostani. Ei se itse seurustelu pelota minua vaan enemmänki se että kun teen valinnan kenen kanssa haluaisin olla yhdessä niin saatan satuttaa muita ihmisiä. Oon tässä saanu monelta eri taholta kuulla kuinka ne olisi kiinnostuneita ja valmiita suhteeseen kanssani mutta mun ongelma on vaan se että en halua loukata sanomalla että en ajattele ehkä heistä sillä tavalla plus toisekseen oon iskeny silmäni erääseen mieheen mut en saa kyl sillä rintamalla oikeen mitään aikaseksi, iskee ujous ja typerä pikku likka fiilis. Voisin vaan välil itte räjäyttää itteni taivaan tuuliin :D
Mut ehkä senkää takii en uskalla tehä mitään aloitet tähä mieheen ku pelkään että sit satutan ihmisii joita pidän vaan ystävinäni mut heil on hiukan toisenlaiset oletukset mut miten mä sen sanoisin heille ilman että menettäisin heitä ystävänäni? Onko edes olemassa sellaista konstia vai onko se vaa ajatus sit niin että kerron ja ystävyys menee siin?
Kun en haluis pilata ystävyyttäni heihin mut toisaalta on se väärin antaa heidänkää mitään olettaa turhaa, varsinki ku oon jo pidemmä aikaa ollu ihastuneena yhteen toiseen ihmiseen joka saa aina hymyilee ja massus lentelee niit perhosii.
Ehkä mun olisi aika avaa suuni näil ja kertoo mikä on tilanne, säilyy ystävyys tai ei, mut totuus on tärkeämpää ja ehkä sitten uskallan tehdä sen aloitteen toisen ihmisen suhteen vaik ei mul oo hajuakaa mitä se musta ajattelee, voi olla et seki pitää vaa frendinä ^^`
Tosin nää ihmiset on kyl tienny et en oo valmis ollu suhteeseen ja oon sanonu niil et ne löytää kyl parempaaki että mä en haluu pilaa ystävyyttäni heihin millää suhde asioilla mut ehkä mun olisi syyt sanoo se viel kerran heille.
Ehkä sit munki on helpompaa olla eikä kokoaja pyöritel pääs miten oon heidän seuras etten anna vahingossakaa väärää kuvaa, se on vaa oikee ratkasu kaikkien kannalta ja munki on helpompaa hengittää.
Kun todellakin oon pitkään ihaillu yhtä miestä joka tallusteli omalla tyylillään elämääni ja haluisin selvittää onko mulla mitää zäänssei siihen mut ensin on hoidettava toi asia ja sitten kerätä rohkeutta ja alkaa selvittämään jollain poppa konstilla hänestä vähä enemmän tietoja :P
Eikö sitä sanota että naiset on hyvä selvittämään kaiken mahdollisen miehistä? No, voin sanoo et tän miehen suhteen en oo edenny kauheen pitkälle kun en saa mitää mistää selville mut en anna periksi :P

Ensi viikko tulee taas olee yhtä hullun myllyy.
Maanantaina heti 6.30 lähdettävä ystävän kanssa joogaan, sitten meen katsoo pyörää, työhaastatteluun ja vissii tekee työsoppari samas, kahden kaverin kaa kahville sit oli viel jotain ja illal kai lenkille viel.
Tiistaina jos oikeen muistan ni on vaa PT treenit joita odotan taas innolla, ei pitäs olla mitää muuta.
Keskiviikko - Torstai menee taas salil ja lenkil.
Perjantaina kampaajalle ja olikoha viel jotai. 
La-su vielä vähän auki että mitä tapahtuu :D
Mutta yritän kyllä ehtii keskiviikkona kirjoitella tänne  edes pientä tekstii ja omia kuulumisiani jos en oo hukkunu kalenterini alle :D

Onneksi on noita ystävii ja kalenteri ni pärjää ja muistan kyllä ottaa aikaa itsellenikin.

Mutta nyt kutsuu sänky jotta oon ajoissa ystävän pihassa menemään joogaan joten kirjoittelen pian taas :)

XOXO






maanantai 14. toukokuuta 2018

I´m Back

Oon ollu pitkään hiljaa, ihan liian pitkää mutta oon kaivannu nyt omaa rauhoittumisaikaa ja tutkimusmatkaa omaa itseeni ja nyt tuntuu oikealle pitkästä aikaa kirjoittaa tänne.

Oon oppinu vihdoin ja viimein rakastamaan itseeni sellaisenaan kuin olen, hyväksymään itseni arpineen päivinee, ehkä pienien liikakilojenikin jotka kyl kokoaja hitaasti lähtee pois.
Oon tän matkan aikana tavannu paljon erinlaisia ihmisiä, jotku jopa jäänyt rinnalle ystävinä jotku vaa suosiolla heivannut menemään, enemmän tullu poistettuu elämästä ihmisii kuin päästettyy niitä elämääni.

Oon tässä pohtinu tätä mun painonpudotusprojektii mitä kaikkee se on vaatinu minulta ja mitä se on myös antanu näin vuosien saatolla takaisin. 
Vaatinu se on hemmetisti itsekuria ja kunniahimoa. Opetella sanomaa EI joillekkin asioille, vaatinut luonteen kasvattamista ja periksiantamattomuutta ja noudattamaan ohjeita.
Antanu tää on sit enemmänki, mulla on ihan sairaan hyvä itseluottamus, rakastan vartaloani ja minä kuva on huomattavasi parempi  sekä voin paljon paremmin. Oon oppinu tasapainottelee treenien ja ystävien välillä ja antamaan anteeksi itselleni pienet lipsahdukset. Enkä enää stressaa niin paljoa tai aseta itseäni muottiin.

Tää projekti on antanu mulle niin paljon ja tuntuu että oon vihdoin eron jälkeen pääsemässä taas vauhtiin treenien kanssa, tavoitteeseen on enää matkaa joku -8kg jos muistan oikein viime punnitukseltani. 

Oon vaan nykyää hyvin tyytyväinen itseeni ja siihe mitä olen saanut aikaani. Valikoin ystävät paremmin, en deittaile ketä miehii / naisii vaa, oon oppinu antaa aikaa itselleni silloin kun sitä tarvitsen.

Kaikki vaa mitä tässä on viimeaikoina tapahtunu myös ne negatiiviset, sairastuin joku aika sitten kohdunkaulansyöpään mutta parannuin siitä ja kun vappuna tulin raiskatuksi mutta selvisin siitäkin muutaman ihanan ystävän avulla joille olen saanut puhua.
Mut tää kaikki negatiivisuus mitä tässä on tapahtunu on saanu ajattelemaan mistä kaikesta voinkaan olla kiitollinen ja kui hyvin mulla asiat onkaan.

En ymmärrä miksi jossain kohtaa ees aloin kiirehtii minkään asian suhteen koska ei mulla ole kiirettä, asioilla on tapana järjestyy suuntaan jos toiseen.

Mut isoin asia mistä olen kiitollinen on se että olen oppinut rakastamaan itseeni kaikesta huolimatta ja olemaan itsevarmepi muiden edessä, olemaan vihdoin se oma itseni <3
Mä tiedän mitä haluan tulevaisuudelta ja mitä pitää tehdä sen eteen ja olen valmis tekemään töitä jotta saavutan sen mitä haluan :)

Pitää vaa uskoo itseensä ja olla rohkee, tarttuu härkää sarvista ja antaa mennä vaa. Avata ovi uusille mahdollisuuksille ja seikkailuille, ties mitä sielt tulee vastaan kun rohkeesti vaan menee.

Mä oon päättäny jatkaa treenaamista ja jatkaa blogin kirjoitteluu nyt enemmän kun vihdoin saanu tuol pääkopas kaikki kuntoon ja aikaaki on. Yritän kirjoitella tästä eteenpäin 1-2 kertaa viikossa kuulumisiani.

Ja mitä mun mies rintamaan tulee, voi siel ehkä olla jotain tulos tai sit ei, aika näyttää ;D

Mut lopettelen tälle kertaa ja haastan teidät kaikki opettelemaan tänä kesänä rakastamaan itseänne ja haastakaa itsenne kokeilemaan uusia asioita. Itselläni on jo lista valmiina mitä haluan kokeilla tänä kesänä ja tuun kertoo niistä teillekkin <3

XOXO

                                                23.01.2015 - 11.05.2018  -37,9kg <3
                                             

                                                   Kesälookki ja oman vartaloni rakkautta <3