Oon oppinu vihdoin ja viimein rakastamaan itseeni sellaisenaan kuin olen, hyväksymään itseni arpineen päivinee, ehkä pienien liikakilojenikin jotka kyl kokoaja hitaasti lähtee pois.
Oon tän matkan aikana tavannu paljon erinlaisia ihmisiä, jotku jopa jäänyt rinnalle ystävinä jotku vaa suosiolla heivannut menemään, enemmän tullu poistettuu elämästä ihmisii kuin päästettyy niitä elämääni.
Oon tässä pohtinu tätä mun painonpudotusprojektii mitä kaikkee se on vaatinu minulta ja mitä se on myös antanu näin vuosien saatolla takaisin.
Vaatinu se on hemmetisti itsekuria ja kunniahimoa. Opetella sanomaa EI joillekkin asioille, vaatinut luonteen kasvattamista ja periksiantamattomuutta ja noudattamaan ohjeita.
Antanu tää on sit enemmänki, mulla on ihan sairaan hyvä itseluottamus, rakastan vartaloani ja minä kuva on huomattavasi parempi sekä voin paljon paremmin. Oon oppinu tasapainottelee treenien ja ystävien välillä ja antamaan anteeksi itselleni pienet lipsahdukset. Enkä enää stressaa niin paljoa tai aseta itseäni muottiin.
Tää projekti on antanu mulle niin paljon ja tuntuu että oon vihdoin eron jälkeen pääsemässä taas vauhtiin treenien kanssa, tavoitteeseen on enää matkaa joku -8kg jos muistan oikein viime punnitukseltani.
Oon vaan nykyää hyvin tyytyväinen itseeni ja siihe mitä olen saanut aikaani. Valikoin ystävät paremmin, en deittaile ketä miehii / naisii vaa, oon oppinu antaa aikaa itselleni silloin kun sitä tarvitsen.
Kaikki vaa mitä tässä on viimeaikoina tapahtunu myös ne negatiiviset, sairastuin joku aika sitten kohdunkaulansyöpään mutta parannuin siitä ja kun vappuna tulin raiskatuksi mutta selvisin siitäkin muutaman ihanan ystävän avulla joille olen saanut puhua.
Mut tää kaikki negatiivisuus mitä tässä on tapahtunu on saanu ajattelemaan mistä kaikesta voinkaan olla kiitollinen ja kui hyvin mulla asiat onkaan.
En ymmärrä miksi jossain kohtaa ees aloin kiirehtii minkään asian suhteen koska ei mulla ole kiirettä, asioilla on tapana järjestyy suuntaan jos toiseen.
Mut isoin asia mistä olen kiitollinen on se että olen oppinut rakastamaan itseeni kaikesta huolimatta ja olemaan itsevarmepi muiden edessä, olemaan vihdoin se oma itseni <3
Mä tiedän mitä haluan tulevaisuudelta ja mitä pitää tehdä sen eteen ja olen valmis tekemään töitä jotta saavutan sen mitä haluan :)
Pitää vaa uskoo itseensä ja olla rohkee, tarttuu härkää sarvista ja antaa mennä vaa. Avata ovi uusille mahdollisuuksille ja seikkailuille, ties mitä sielt tulee vastaan kun rohkeesti vaan menee.
Mä oon päättäny jatkaa treenaamista ja jatkaa blogin kirjoitteluu nyt enemmän kun vihdoin saanu tuol pääkopas kaikki kuntoon ja aikaaki on. Yritän kirjoitella tästä eteenpäin 1-2 kertaa viikossa kuulumisiani.
Ja mitä mun mies rintamaan tulee, voi siel ehkä olla jotain tulos tai sit ei, aika näyttää ;D
Mut lopettelen tälle kertaa ja haastan teidät kaikki opettelemaan tänä kesänä rakastamaan itseänne ja haastakaa itsenne kokeilemaan uusia asioita. Itselläni on jo lista valmiina mitä haluan kokeilla tänä kesänä ja tuun kertoo niistä teillekkin <3
XOXO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti