Tuntuu et ei oo taas ollut aikaa pohtii omaa elämää ja niit omii suuntautumisii vaikka aika selkeethän ne mulle on. Sain duunipaikan ja aloitan 25.6.2018 ja sit syksyllä taas kouluun opiskelee tarjoiliaksi mutta miksi sana koulu ahdistaa mua? Muistot siit kui mua on melkeen aina kouluis kohdeltu? Vai se kuin paljo sainkaa paskaa niskaani peruskoulunajan, nekö vaivaa mua edelleen? Siksikö en oikee innostu koulusta mutta työstä senkin edestä?
Kuten tiedetään, mun peruskoulu 1-9lk oli yhtä helveettii eikä siihen saatu koskaan loppua. Ala-asteel siihen sentään yritettiin jonkun verran puuttuu mut yläasteel, voin sanoo et paskan vitut, ei koulua kiinnostanut.
Välil mietin et onko se juuri sen syy että ku olin niin kauan kiusattu ja todella pahasti että pelkään opiskelua? Olenko mennyt antaa sille pelolle liian ison vallan? Ja kuinka pääsisin sen pelon päälle niin että en enää pelkäisi, sillä eihä kaikki koulut voi olla sellaisii helvettei kuten peruskouluni oli?
Mitäs mun elämää täl hetkel muute?
No, tuli blokattuu sit muutamii ihmisii ystävälistoilta pois ja muutenkin elämästäni. En voi vaa jatkaa ystävyyt sellaisten ihmisten kanssa jota haluaa rajoittaa mun onnellisuutta ja siit mistä saan hehkuttaa ja mistä en, oikeastaa tämänkin aisan tajuamiseen saisin kiittää erästä ystävääni jolle avauduin yhdestä ihmisestä joka tuotti minulle aikamoisen pettymyksen ja vihan itseään kohtaan.
Mut kuten tää ystäväni neuvoi että katkasen välini siihen koska ei sellainen oikeesti ole sun ystäväsi jos se ensin valehtelee seksuaalisuudestaan ja kun ei saa sua, nii pyytää että et ala hehkuttaa kenestäkää miehestä hänelle sillä hän ei halua kuulla mut silti toivoi että voitaisiin olla ystävii, ei se toimis niin. Joutuisin kokoaja olemaan varovainen mitä suustani päästäisin ja en voisi olla omaitseni. Sitäpaitsi, ystävän tulisi olla onnellinen sinun puolestasi jos sinä löydät onnen vaikka hän ei olisi itse vielä löytänytkään.
Kuten olen onnellinen erään ystäväni puolesta jonka nimee en mainiste ilman lupaa mut hän kyl lilluu sen miehensä kaa vielki jossai siirappi hattarapilvis ja meris, välil se jopa vaa huvittaa mua mutta ennen kaikkiaa olen onnellinen että hän on onnellinen ja nauttii siitä mitä hänellä on nyt <3
Ja vaikka itselläni välil se usko siihe rakkauteen ja parisuhteisiin välil horjuu ja pahasti. Siis oikeesti oon uhonnu alkavani erakkoravuksi ja muutan yksisarvis tölkkiini ja alan kiertää maailmaa ja unohdan kaikki tuollaiset ns. hömpät. Mut silti, sisälläni asuu pieni toivon kipinä että tuolla jossain on se joku ihan mua varten, ainaki mulla on toivoo sen suhteen vaikka myönnän välil ryhtyväni millon sit miksikin nunnaksi tai todellakin erakkoravuksi :D
Vaik kuten se yksi sankari joka sai paikit multa tokas "Et tuu koskaa löytää häntä parempaa miestä ja ketään kuka huolii tuollaista joka on ollut noin kauan sinkku, sinä itsekäs lehmä!! " Silleen et tosi hei herrasmiesmäistä ja menetti ne vikatki pisteet silmissäni ja arvostuksen varsinkin.
Ei sil oo välii kaua sä oot ollu sinkku etteikö sinullakin olisi mahdollisuus löytää se elämäsi rakkaus, jotku vaa löytää sen ehkä nopeemmin ja joillaki se vie oman aikansa.
Itse pian 11kk ollu sinkku ja joo, kiroon välil tätä yksinäisyyt mut oon tajunnut et ei mul oo mikää kiire mihinkään tai minkään asian suhteen. Otan tän kesän vaa iisisti, keskityn kaikkii hyviin asioihin mitä ympärilläni on.
Matkustelen ympäri suomea ehdottomasti kesällä. Mm. Listaltani löytyy Jyväskylä, Turku, Tampere, Rautavaara ainakin.
Turkuun tosin meen pikkusiskoni Sirkan kanssa koska siel järjestetään Rush Workout Suomi 25.7.2018 ja meil on liput sinne jo, odotan yhteistä reissuumme kovasti <3
https://www.rushworkout.fi/
Linkin kautta löytyy tietoo enemmä ja muita paikkakuntia missä järjestetään tapahtumaa ja suosittelen kyl lämpimästi lähtee tonne jos vaan millään pääsette, itsekki nappaan töistä vapaata ihan sen vuoksi :D
Kuten vaikuttaa et mun elämäs ny menee kaikki suht hyvin.
Vapun raiskausjuttukin etenee ja käräjätki on siit tulossa, tekiä tosiaa saatiin kii. Onneksi on ollut näit ihanii ihmisii joille oon saanu puhuu, varsinkin tää mun tällä hetkellä hattarapäänä leijuva ystäväni ja sit yhdestä tukiryhmästä oleva likka ja tietty sitten nää ammattiauttajat. En varmaa tuntis olooni nyt näin hyväksi ilman heitä joten iso kiitos heille <3
Mutta nyt tää pirun flunssa mikä iski muhu viime yönä yrittää viedä vetoja pois ja pakko kai se o alkaa hipsii koneelta pois ja painaa se pää takas sinne tyynyyn jotta ois pia taas treeni kunnos ja voin valloittaa maailmaa omana ihanana itsenäni kuten tänään sain kuulla.
Olin siis tulossa kaupasta kotiin, ei meikkii ja olo ku parin tuhannen mammutin jyräämänä tämän flunssan vuoksi, eteeni pyöräili nuori jätkä joka tokas " Sä oot söpö ja piristit minun päivää kävelemällä minua vastaan tällä tiellä" ja sen jälkeen se vaa polki pois ja en voinu lakata nauramasta tai hymyilemästä. Kuka ikinä hän olikaan ni kiitos kun piristit flunssanpotilaan oloa :)
Mut nyt tää räkänokka oikeesti menee painaa sen pään tyynyy, tuntuu et pää haluaa taas sanoo KABOOM tän flunssan kanssa.
Minä plus Flunssa = Katastrooffi, kaikki ymmärtää melkee pysyy kaukana miusta :D
Nii ja jos mun elämää viikkojenki varrel haluu seuraa ni instas @pirapanahoney
XOXO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti