lauantai 27. kesäkuuta 2015

Huokailua ja lisää huokailua...

Siitä lähtien kun tulin takas Porista Joensuuhun, oon ollu aika alakuloinen ja surullinen. Mun on vaa nii ikävä takas Poriin Riston luokse.

En saa nukuttuu, en syötyy, itken itseni uneen ja huokailen kokoajan ja mietin vaa Ristoa.
Oonko mä jo ihan tärähtäny?

En oo ikinä siis ikinä tuntenu ketään kohtaan tälleen ja oon niin hämilläni ja peloissani.
Miten yksi ihminen voi kääntää mun maailman näin nurin kurin? Saa mun tunteet näin sekaisin?

Aina ku saan viestin siltä, hymyilen ja tunnen hetken sen onnellisuuden mikä mulla on hänen kanssaan.

Siis ku oon Riston kaa ni tuntuu et muu maailma katoaa, mun sydän pysähtyy kun se koskettaa mua ja perhosia lentelee mahassa. Aika lentää siivillä kun oon hänen seurassaan vaikka juuri niinä hetkinä se sais vaa madella. Sen sylissä on niin ihana olla, tuntee sen kädet mun ympärillä. 
Tää on niin uus tunne mulle, en mä oo koskaan tuntenu näin voimakkaasti ketään kohtaan. 
Mitä ikinä tää tunne onki, haluun pitää siit kii vaik tällä hetkellä muhu sattuu nii paljon olla erossa hänestä.

Tietty, mua myös pelottaa, kaikki on nii uutta mulle. Mä en ihastu helpolla, en päästä ketään helpolla lähelleni kun niin monesti saanut siipeeni. Tietty pelkään et muhun tulee taas sattumaan mutta otan sen riskin, sillä hän tekee minut onnelliseksi <3

Mut hän tekee miut onnelliseksi ja mun on vaan pirun ikävä häntä, minä joka en yleensä ikävöi ketään ni nyt ikävöin.

Oon valmis näyttämään että mä olen tosissani, avamaan mun elämäni ja sydämeni mitään salaamatta hänelle.

Ootan vaan sitä päivää kun taas nähää kuin kuuta nousevaa <3



XOXO





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti