tiistai 12. toukokuuta 2015

Aamu mietteit

Harvinaista että kirjoitan näin "aamusta mitään" mutta nyt oli pakko päästä purkaa ajatuksia jonnekkin ja salille meen vasta iltapäivällä kuhan olen hoitanut ton Josnan jutun pois alta.

Kuten moni tietää, yritän saada panioa alaspäin mutta ilman että siitä tulisi silleen pakko mielteistä. No, aina ei mee nallekrkit tasan vaikka kuinka yrittää.
Olen alkanu kammoksuu ruokia, lasken päässäni jos että kuinka paljon missäkin on kaloreita ja kuinka paljon mitäki saa syödä. Salille on pakko päästä, tuntuu hullulle ajatella että pitäisi välipäiviä. Läskit on saatava pois.
Tänään taas tuli eilinen peilikuvani mieleen kun olin tautoitavana. 
Vihasin omaa peilikuvanii niin paljon, siis tatuointejaha mie rakastan yli kaiken mutta mä en tosiaan ole tyytyväinen kroppaani.
Oikeesti nää läskit vaa tursuaa vaatteideinki yli! Hyi, oon oikeesti ällöttävä! 
Ei ihme, että saan olla sinkkuna, ei kukaan tälläistä läskiä voi haluta.
Millon oikeesti voisin olla tyytyväinen itseeni?
Tuunko olee edes silloin kun pääsen tavotepainooni vai tuunkoha siihenkään koskaan pääsemään.
Päässä kuuluu vaa kuinka läski, ruma, aikaansaamaton olen, ihan surkee ja mitätön ihminen. Välillä ne äänet tuntuu niin todellisilta vaikka tiedän että ne ei ole oikeita, minä itse ne sinne päähäni laitan. Minä itse ajattelen itsestäni näin. Tosiaan, joskus sitä ihminen voi olla julma itselleenkin.

Välillä on vaan fiilis et heittäs hanskat vaa tiskii,luovuttas. Miksi yrittää kärsiä tätä paskaa oloa kokoajan ja silti yrittää muiden edessä hymyillä vaikka silmät kertoo että haluaa itkeä?
Mun on vaa ollu tovin paha olla, en saa nukutuksi, yritän syödä mutta laistan iltaa mennes ruuista koska tuntuu että jos syön ne ni minusta tulee vaa läski. Salilla käyn vaa siksi että saan pidettyä päätäni kasassa ja ne ns. äänet päässäni saisi kerranki huutaa lujaa jotta tekisin sarjat kovemmin, aina vaa kovemmin!
Onko tää mennyt liian pitkälle? Hallitseeko painonpudotus elämääni tällähetkellä? Onko se tehnyt minusta sairaan? 
Vaikka vastaisin kaikkiin myönteisesti, en tulisi muuttamaan mitään elämässäni vaan jatkaisin samaan malliin. 
Miksi?
En tiedä, kai odotan sitä päivää kun voin katsoa peiliin ja hymyillä, olla tyytyväinen itseeni. Milloin se tapahtuu, sitä en tiedä mutta sanotaan että toivossa on hyvä elää.

XOXO 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti